Maisema hohtaa himmeän hämäränä hopeisen kuun valossa, kun astun ensimmäisen askeleen lumikengilläni koskemattomalle hangelle. Koira loikkii lumessa edelläni. Sen lyhyet jalat uppoavat syvälle joka askeleella ja sen on hypittävä kuin valtavien esteiden ylitse. Välillä se pysähtyy ja kulkee minun jäljissäni valmiiksi poljetussa lumessa. Olemme kuutamoyön kävelyllä. Luonto jämöttää pysähtyneenä pakkasen pitelemänä, tuulikaan ei liiku ja kelmeät puunoksat ojentuvat lumisina, kuin niillä olisi kaikki karvat pystyssä lämpöä säästellen.

Lumi narskuu ja huokuu lumikenkieni kauhoessa lumessa ja lumesta, sauvojen suihke kuulostaa siltä, kuin joku muukin kulkisi kanssamme. Pysähdyn keskelle peltoa ja huomaan äkkiä olevani yksin. Koiran jäljet näkyvät tummina hangella ja ne jatkuvat jonnekin metsän rajalle. Olen yhtäkkiä aivan yksin ja ympärillä huokuu vain hiljaisuutta. Pakkanen paukauttaa välillä kimakasti jotain onnetonta puuta metsässä, muuten ei kuulu mitään. Minua alkaa pelottaa. En tiedä, onko täällä susia tai muita metsän eläimiä. Tuleeko pieni koirani takaisin?

Liikun pehmeällä hangella kohti metsän reunaa ja viheltelen. Ääni liikkuu kiperässä pakkasessa ja kuvittelen sen jäätyvän matkan varrella. Pääseekö se perille? Jossain risahtaa ja jotain kauhomisen ääntä alkaa kuulua edessäpäin. Koira loikkii takaisin luokseni, uppoaa välillä ja sen selkä on luminen. Käännyn ja kuljen pellon reunaa. Selkäni hikoilee, mutta varpaista nipistelee ja sormet puutuvat kylmästä. Kuun valossa hangen pinnalla kimaltelee pieniä timantteja tuhatmäärin. Koira seuraa nyt perässäni, se on juossut jossain kaukana, sen kieli roikkuu ulkona ja se näyttää väsyneeltä. Pääsemme kotipihaan ja kuu seuraa herkeämättä kulkuamme. Sen silmä on kirkkaan hopeinen ja sen ympärillä hohtaa suurempi rengas kuin sädekehänä. Katsomme hetken toisiamme. Pakkanen puraisee poskiani ja se saa minut irrottamaan lumikengät jalastani, astumaan nopeasti rappuset ja avaamaan oven. Lämmin ilma lehahtaa kasvoilleni ja suljen silmäni tässä välitilassa, lumi, pakkanen ja kuu viipyvät vielä tämän hetken minussa.

Tämä on kirjoitustehtävä Talvista irrottelua -blogiin.