On se kumma, että sitä keksii kaikenlaista tekemistä, kun pitäisi kirjoittaa. Minulla olisi parikin kirjoitustehtävää erääseen kurssiin liittyen ja mielessäni kehittelen niitä, mutta en saa kirjoitettua ulos. Suorastaan kammoan avata tyhjää sivua ja naputella siihen sanoja. Sen sijaan käyn lenkillä (no ihan hyvä), vaihdan lakanoita, pesen pyykkiä (sitä riittää), siivoan kaappeja, hengailen netissä, lueskelen lehtiä, lämmitän uunia (pakkasilla välttämätöntä), järjestelen ja niputan... Mutta en kirjoita. Missä vika? Tämäkö on sitä kirjoittajan blokkia, tyhjän paperin kauhistusta, jotain aloittamisen pelkoa? Varmaankin, koska en tunnu saavan mitään aikaiseksi. Ajatuksissa kirjoittamisen suunnittelu on järkevää ja sitäkin on tehtävä, mutta jossain vaiheessa pitäisi siirtyä itse tekoon ja luomiseen. Sen kynnyksen ylittäminen tuntuu ylivoimaiselta. Sitä kulkee koko ajan sivuraiteella tehden sivutekemisiä ja turhia toimia. Lähipäivinä minun on kuitenkin otettava itseäni niskasta kiinni (ja puristettava lujasti), sillä tehtävien deadline lähestyy. Kysymys kuuluukin, haluanko kirjoittaa? Haluan!