Mietin sitä, mistä ihminen muodostuu. Mistä osasista MINÄ muodostuu? Aamulla olen lypsäjä, hoidan navetassa lehmiäni ja vaatteeni ovat sonnassa, huidon kärpäsiä ja likaisia häntiä kasvoiltani, upotan käteni lämpimään maitoon mitatessani annoksia vasikoille. Tupaan tullessani olen äiti. Juttelen lasteni kanssa, tuon tarpeellista tavaraa ja huolehdin, että heillä on riittävästi vaatetta päällään, vaikka he eivät minua kuitenkaan usko tai kuuntele. Haluan olla huolehtivainen äiti. Lasten lähdettyä kouluun olen hetken päiväunilla, näen levottomia unia, jotka muistan tai sitten en, yleensä ne ovat liian sekavia kirjattaviksi ylös. Päivällä olen lenkkeilijä, käyn vuodenaikojen mukaan vaihtelevasti kävelemässä, juoksemassa, lumikenkäilemässä, uimassa tai kuntosalilla. Se on täydellistä omaa aikaani. En voisi olla enää ilman liikuntaa, jota olen säännöllisesti harrastanut nyt kahden vuoden ajan. Iltapäivällä olen kokki, väsään jotain syötävää perheelleni. Se on yleensä jotain helppoa, koska tuntuu että minulla ei koskaan ole aikaa mihinkään gourmet-aterioihin. Joskus olisi kiva tehdä hienoja aterioita ja kattauksia, mutta ne jäävät haaveiksi. Sitäpaitsi luulen, että lapset jättäisivät hienot soossit syömättä ja mieheni ja minä saisimme syödä samaa keitosta monta päivää. Taidan pitäytyä lihapullissa tai spagettikastikkeessa...Illalla on uusintakierros navetalla, samat lehmät ja samat vasikat, aamun töiden toisto. Illemmalla katson ehkä televisiota, istun tietokoneella, kirjoitan, luen, jne. Ja samat toistuvat päivästä toiseen. Kaupungilla käynnit tuovat vaihtelua, vieraiden tulo muuttaa illan suunnitelmat ja sitten on vielä se näytelmä, jota ohjaan. Hyppäsin melkein kokemattomana siihen hommaan ja koen sen nyt melko haasteelliseksi. Ensi-ilta olisi maaliskuun lopussa. Näistä palasista muodostuu MINÄ. Ja vielä paljon muustakin, kuten naisen elämän eri puolista, parisuhteesta, hormonikierrosta ym. En edes tiedä, mihin tällä pyrin. Välillä sitä ajattelee kaikenlaista, yksi ajatus johtaa toiseen.