Kaiken joulun ja lomailun jälkeen odotan raivokkaasti arkea. Tartun siihen kynsilläni ja yritän pitää kiinni. Se on sitä elämän hallintaa. Minulla on vaikeuksia elää normaalisti, jos ympärillä tapahtuu liian paljon. Ajatukseni hajoavat, syön liikaa enkä pääse liikkumaan tarpeeksi. Kirjoittaminen vaatii arkea, tiettyjä rutiineja. Kadehdin ihmisiä, jotka osaavat kirjoittaa missä ja milloin vain.
Nyt tuntuu alkavan oikea arki. Pojan syntymäpäivät tällä viikolla tuovat vielä pientä sekavuutta rytmiin. Poika täyttää 15 vuotta ja odottaa mopokorttia. Minä pelkään sitä samaa mopokorttia. Liikenteen seassa poika on niin haavoittuva. Yritän olla iloinen hänen puolestaan, mutta pelkään samaan aikaan. Näiden syntymäpäivien jälkeen näyttäisi alkavan pitkä arkisen ahertamisen aika, ihana sellainen ja jo kauan odotettu.